Henkiset oppitunnit ja niiden merkitys.

Henkisen tiedon hankkiminen ei ole helppo tie. On olemassa monta eri tietä henkisten porttien avaamiseen.
Jokainen askel henkisen tiedon saavuttamiseksi on taistelua itseä varten, sillä jokaista näistä eri teistä valaisee valo, niiden ihmisten nähdä, jotka siihen kykenevät.
Näillä eri teillä meillä on mahdollisuus lyhyempiä teitä, jotka meistä vaikuttavat helpommilta ja käytännöllisemmiltä.
Omalla matkallaan eräs henkilö tuli valtavaan tienhaaraan, josta lähti monta eri tietä, ja jokaisesta tiestä erkani monia polkuja, ja jokaista polkua valaisi sille ominainen valo. Oli hyvin vaikea saada selville, missä valossa kyseinen ihminen näkee kaikkein parhaiten ja missä valossa hänen silmänsä eivät väsy.
Tällä tiellä hän tapahsi henkisiä ihmisiä, joista henkilömme ajatteli, että he ovat hänen omien haaveidensa tulosta, ja että he ovattodella hyviä ihmisiä, ja päätti tutustua heihin. Jokin aikaa hän asui näiden ihmisten kanssa.

Henkilömme jatkoi sitten matkaansa yksin, ja jonkin ajan kuluttua hän tuli polulle, jolla tuntui eri tuoksuja, ja hän päätti kulkea sen hyvän tuoksun suuntaan. Sillä polulla hän kohta tapasi ihmisiä, jotka säteilivät erikoista valoa – valoa joka oli aitous. Tutustuttuaan näihin ihmisiin, hän jatkoi matkaansa. Mutta mitä pitemmälle hän kulki, sitä voimakkaampana alkoi tuntua epämiellyttävä haju. Hän näki ryhmän ihmisiä, ja tutustuttuaan heihin, hän tunsi, että he eivät ole rehellisiä, koska hajut olivat epämiellyttäviä. Hän palasi takaisin aitojen ihmisten luo ja alkoi pohtia, mitä oikein on henkisyys. Eläessään näiden ihmisten keskellä, hän tuli siihen tulokseen, että henkiset oppitunnit ovat pelastuksen tie.

Jotta voisimme suhtautua oikealla tavalla elämään, ja jotta osaisimme elää ja työskennellä määrätietoisesti ja tietoisesti, meidän on ymmärrettävä aikakautta, jossa elämme. On tiedettävä, minkä pisteen ihmiskunta on saavuttanut kehityksessään. On tiedettävä, mikä ihmiskunnan tällä hetkellä omaamasta kuuluu kuolevaan menneisyyteen, ja mikä syntymässä olevaan tulevaisuuteen. Sitä varten täytyy tutkia tarkemmin kehityksen lakeja.

Evoluutio tarkoittaa hengen avautumista yhä enemmän tuhansissa eri muodoissa, joiden kautta se kulkee. Tämä on evoluutioprosessin sisäinen puoli.

Kaikki suurten evoluutioportaiden muodot ovat hengen hedelmä. Henki toimii muotojen kautta mennen koko ajan kohti yhä korkeampia ja täydellisempiä muotoja, jotta se pystyisi ilmentymään niissä täydellisemmin. Tämä on suuri täydellistymisen tie.

On olemassa kolme maailmaa: fyysinen, henkinen ja jumalallinen. Niiden energioilla on ensisijainen rooli historiallisessa prosessissa. Nämä kolme maailmaa eivät ole erillisiä, vaan ne ovat itse asiassa yhtenäinen maailma; niiden energiat toimivat yhtäaikaisesti.

Historian filosofia rakentuu aivan uusille perustoille. Se käyttää toisenlaista tutkimusmetodia. Siinä tutkitaan paljon syvemmältä sivilisaatioiden ja kulttuurien kukoistuksen ja rappeutumisen syitä, sekä jokaisen sivilisaation missiota ja tehtävää suuressa koko ihmiskunnan kehityksessä.
Näitä kulttuureja ja sivilisaatioita ei pidä tarkastella erillisinä, vaan suuren jumalallisen suunnitelman kautta, ja silloin näemme historiallisessa prosessissa kaaoksen sijaan ehdottoman lainalaisuuden.

Kulttuurit vaihtuvat toisiksi äärettömässä vuosisatojen ketjussa, mutta se ei ole mieletöntä aaltomaista liikettä alas ja ylös. Tarkasteltaessa tarkemmin historiallisen prosessin lakeja, näemme siinä älykkyyttä ja korkeamman mielen (tarkoituksen).
Historiallinen prosessi on yleisen evoluutioprosessin yksittäistapaus, ja se mitä ylempänä on sanottu evoluutioprosessista, voidaan määritellä suhteessa historialliseen prosessiin seuraavasti: historiallisessa prosessissa absoluuttinen henki, tai konkreettisemmin, ihmisen henki, avautuu vähitellen. Ihmissieluun kätketyt voimat ja kyvyt avautuvat vähitellen samaan tapaan kuin siemeneen kätketyt puun ominaisuudet avautuvat vähitellen. Maahan kätketty terho kasvattaa jonkin ajan kuluttua alaspäin juuren ja ylöspäin verson, josta kasvaa oksia ja lehtiä ja joka jonkin ajan kuluttua on muuttunut mahtavaksi puuksi. Tammen kehittyminen on terhoon kätkettyjen voimien ilmentymistä.

Kulttuurit perivät toisensa. Jokainen kulttuuri on alkanut pienenä tulenliekkinä, joka vähitellen on päässyt voimiinsa ja tullut kirkkaaksi, maailmaa valaisevaksi valoksi. Luovuutensa kukoistuksen jälkeen jokainen kulttuuri vähitellen sammuu, mutta samaan aikaan toisessa paikassa syttyy toinen samanlainen valo. Sillä tavalla kulttuuri toisensa jälkeen on sammunut. Historiallisessa prosessissa nouseminen seuraa laskua, mutta tärkeintä on se, että jokaisella uudella aallolla on omanlaisensa väri ja luonne.

Kulttuurien rappiota ja jopa täydellistä tuhoutumista on tarkasteltava laajasta näkökulmasta. Ihmiskunta kokonaisuutena ei menetä mitään. Yleisinhimillinen kulttuuri ei koskaan häviä, vaan se jatkaa ikuista voittoisaa nousujen ja laskujen tietä kohti harmoniaa ja hyvyyttä. Kulttuurien välillä tapahtuu perinnön siirtymistä. Kun jokin kulttuuri on saavuttanut kukoistuksensa huipun loistettuaan kirkkaana koko maailmaa valaisten, se alkaa vähitellen hiipua. Mutta ennen kuin se sammuu kokonaan, jossakin päin maapalloa syttyy toisen, seuraavan kulttuurin liekki. Tämä seuraava kulttuuri perii edelliseltä sen rikkaudet, ja suuremman viisauden ja valon rikastuttamana se jatkaa kehitystään ja luo uusia aravoja, jotka se lisää aikaisempien kulttuurien saavutuksiin. Siten yleisinhimillinen kehitys jatkuu.

Jokainen uusi aalto saa perinnökseen aikaisempien kulttuurien arvokkaat saavutukset, ja avaa uuden sivun suuressa elämän kirjassa. Se tuo mukanaan uusia rikkauksia, uusia kulttuurin arvoja.

Uuden kulttuurin aallonharja ei välttämättä yllä yhtä korkealle kuin edellisen. Tässä vaikuttaa historian laki. ”Involuutioprosessissa jokaisen uuden kulttuurin aallonharja on aina edellistä matalampi, kun taas evoluutioprosessissa se on korkeampi.”
”Esimerkiksi Intian, Persian, Egyptin, Palestiinan, Kreikan tai Rooman involuutiokulttuureissa me näemme aina ensin nousun, kukoistuksen, henkisten arvojen luomisen, ja sitten laskun, henkisen köyhtymisen ja karkeutumisen – kulttuurin mekanisoitumisen. Lasku on nousua syvempi, joten kehityksen kokonaissuunta on laskeva, involoituva. Evoluutioprosessissa puolestaan jokainen uusi nousu on yltää korkeammalle kuin edeltävä lasku, joten yleinen kehityksen suunta on nouseva.”

Kun tarkastelemme ihmiskunnan historiallista kehitystä, voimme havaita suuren kaaoksen: rodut ja kultuurit näyttävät seuranneen toisiaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai lainalaisuutta. Missä on nyt maineikas Atlantiksen kulttuuri? Muinaisen Kiinan, Intian, Persian, Egyptin, Assyrian, Babylonin, Kreikan tai Rooman kulttuurit ovat tuhoutuneet. Joku voisi sanoa, että tänäkin päivänä näissä maissa on tunnettu kulttuuri, mutta se kulttuuri on tuotu ulkoa – se ei ole kansan sielun luomaa omaperäistä kulttuuria, kuten aikaisemmin. Mitä syitä tälle on?

Joku voisi olettaa, että kaikki tämä on tapahtunut sattumanvaraisesti, mutta siinä, missä joku näkee sattumanvaraisuutta, joku toinen näkee tiukan määrättyjen lakien toimintaa. Kansojen nousun ja laskun lakien tuntemisella on suuri merkitys, koska ne lait valaisevat tälläkin hetkellä hyvin tärkeää kysymystä: kulttuuri, joka muotoutuu yhdessä näiden lakien kanssa, voi varjella itseään liian syvältä laskulta ja sitä seuraavalta rappiolta ja löytää oikean tien kohti nousua.

Kulttuurien uudistumisen tekijöitä

Ruoho ja puiden lehdet uusiutuvat joka vuosi. Ihmiskehon materia uusiutuu joka päivä, ja muutaman vuoden kuluttua se on jo aivan toisenlainen. Myös maapallon kasvot uusiutuvat. Vuoret murenevat ja hajoavat, ja siitä syntyvä materia täyttää tasangot ja merten syvyydet. Joka päivä maapallon kasvot uusiutuvat huomaamatta, ja vuosisatojen kuluttua maankuori on jo aivan toisenlainen.
Myös aurinkokunnat uusiutuvat: myös ne tuhoutuvat ja syntyvät uudelleen.
Uusiutumista tapahtuu myös inhimillisissä kulttuureissa. Tarkastelkaamme kulttuurien uusiutumisen syvempiä syitä.

1. Kosmiset vaikutukset. Avaruus on täynnä paitsi musiikkia ja puhetta kantavia radioaaltoja, myös ajatusaaltoja ja kaikenlaisia muita aaltoja. Ajatusaallot ovat luonteeltaan psyykkisiä. Tämä osoittaa, että avaruus on elävä ja se on psyykkisen substanssin (aineen) täyttämä. Tämä ei koske ainoastaan maapalloa ympäröivää avaruutta, vaan myös kosmista, tähtienvälistä avaruutta, sillä koko maailmankaikkeus on asutettu. Sen tähden ei ole yhdentekevää, missä maapallo ja koko aurinkokunta tällä hetkellä sijaitsee. Ja koska koko aurinkokunta kaikkine planeettoineen liikkuu suurella nopeudella kohti tiettyjä tähdistöjä, se kulkee aina uusien alueiden läpi kosmisessa avaruudessa, joissa vallitsevat uuden olosuhteet ja mahdollisuudet elämän ilmentymiselle. Sen seurauksena aurinkokunta joutuu luonnollisesti alttiiksi uusille vaikutuksille. Tässä on yksi syy niiden uusien elementtien ilmestymiselle, joita jatkuvasti virtaa elämään ja jotka antavat sykäyksen uudelle henkis-materiaaliselle kulttuurille. Ne ovat monimutkaisia, monimuotoisia ja niillä on fyysinen ja psyykkinen luonne.

2. Uusien voimien herääminen ihmisen hengessä. Jokainen aikakausi merkitsee ihmisen hengen uusien voimien ilmenemistä. Siihen kätkeytyy suuri jumalallinen prinsiippi, ja sillä on rajattomat voimat ja mahdollisuudet, jotka avautuvat vähitellen. Tämä ei tapahdu sattumanvaraisesti, vaan sillä on tietty lainalaisuus – aivan yhtä tiukka lainalaisuus, kuin juuren, varren, lehtien, kukkien ja hedelmien kehitykselläkin. Kulttuuriin virtaa jatkuvasti aina uusia voimia. Ihmiskunnan elämä on virta, johon tulee aina uusia, ihmisen hengen syvyydestä kumpuavia vesiä. Sama koskee kaikkia luomakuntia.

3. Älyllisen luonnon uudet impulssit. Absoluuttisesta maailmasta virtaa ilmentyneeseen elämään jatkuvasti uusia impulsseja, uusia ideoita ja uusia voimia. Siksi jokainen uusi päivä on aivan uusi kaikessa ikuisuudessaan.

Kaksi lakia kulttuurien noususta ja laskusta.

Ensimmäinen laki. Kun kansakunta tai kulttuuri ei noudata kehityksen ja älyllisen luonnon lakeja, ne liikkuvat kohti rappiota.

Toinen laki. Jokaisena aikakautena on olemassa nostavia ja laskevia ideoita. Ensimmäisten omaksuminen kohottaa kulttuuria, ja niiden hylkääminen puolestaan johtaa laskuun ja rappioon.

Nostavat ideat ovat tulevaisuuden voimia, ja laskevat menneisyyden voimia.
Viimeksimainitut ovat joskus olleet nostavia voimia, hyödyllisiä ja välttämättömiä, mutta saatuaan työnsä valmiiksi, niistä on tullut ylimääräisiä, haitallisia ja niiden kuuluu antaa tilaa uusille voimille, jotka ovat tulossa nyt. Siksi yhteiskunnassa on aina ollut kaksi virtausta – konservatiivinen ja edistyksellinen. Konservatiivinen on pyrkinyt säilyttämään vanhat elämän muodot, ideat ja käsitykset, kun taas edistyksellinen on rakentanut tietä tulossa olevalle uudelle.

Historia on täynnä näiden kahden virtauksen taistelua. Monet kärsimykset ihmiskunnan elämässä ovat seurausta siitä, että kansa, yhteiskunta tai rotu vastustaa uusia voimia, jotka ovat tulossa elämään. Lopulta uusi voittaa ja ottaa paikkansa.

On mahdotonta pysäyttää elämän ikuista virtaa, se on vastustamaton ja voimakas. Kaikki kansat, jotka katkaisevat tien uudelta ja nostavalta, ovat menettäneet etuasemansa ja joutuneet rappiolle, vaikka joskus olisivatkin olleet ihmiskunnan kulttuurin liikkeen johdossa. Uusien ideoiden ja elämänmuotojen vastustaminen johtaa kulttuurin tuhoutumiseen. Kun yhteiskunta kristallisoituu, ts. kun se jäykistyy tiettyihin muotoihin ja menettää joustavuutensa, se ei enää kykene vastaanottamaan uusia ideoita. Notkean saven voi muovata mihin tahansa haluttuun muotoon. Kun se kadottaa notkeutensa, se ei enää kykene ottamaan uutta muotoa. Jotain samaa tapahtuu myös ihmisen elimistössä: kun se vanhenee ja kalkkeutuu tai kudokset kovettuvat, elimistö ei enää kykene virratamaan lävitseen elämänvoimia. Viettämällä järkevää elämää kudosten kovettuminen voidaan välttää ja siten ne säilyttävät elastisuutensa, mikä pidentää ikää. Sama koskee myös yhteiskunnan, kulttuurin tai rodun elämää. Minkä tahansa yhteiskunnan, sivilisaation tai rodun tuhoutuminen alkaa niiden kovettumisesta, ja tässä on yksi syy kulttuurien mädäntymiseen.

Välttääkseen tämän prosessin kulttuurin tulee säilyttää notkeutensa, minkä ansiosta se kykenee muuttamaan muotojaan uusien, ihmisen sielussa syntyvien, voimien paineessa, joiden tulee löytää ilmauksensa kulttuurissa. Ainoa, mikä kohottaa yhteiskuntaa tai kansaa, on uusien ideoiden omaksuminen. Jokaisella yhteiskunnallisella vaikuttajalla tulisi olla herkkä vaisto erottaa nostava ja laskeva, elämän vanhat ja uudet muodot – heidän tulee toimia syntymässä olevan uuden hyväksi.!

Joku voi kysyä: mistä tunnistaa nostavan ja laskevan? Monet ideat taistelevat etuasemasta, mutta ne eivät ole edistyksellisiä, vaan taantumuksellisia ideoita, jotka vahvistavat vanhaa järjestystä ja käyttävät ainoastaan uutta etikettiä ja ottavat uuden ulkoisen muodon. Jokainen idea väittää olevansa uusi.

On välttämätöntä tutkia tarkasti ihmisen historian kulkua, ihmiskunnan kulkemaa tietä, jotta voimme huomata tulevaisuuden suunnan.

Käsityksen ihmiskunnan kehityksen tiestä ja liikkeen suunnasta lähitulevaisuudessa voi antaa jumalallinen opetus, joka kantaa uusia ideoita, uutta tietoa ja uusia työskentelymuotoja. Se osoittaa ihmiskunnalle uuden tien.

Nyt vaikuttaa uusi aalto ja tuo uutta tietoa, ideoita, uusia metodeja ja olosuhteita. Ihmisen tietoisuus on jo kasvanut ulos kaikista aikaisemmista käsityksistämme elämästä. Niiden pidätteleminen tarkoittaisi ihmisen kehityksen jarruttamista. Sen seurauksena elämmekin nyt syvää materiaalista ja henkistä kriisiä.

Siirtymäkausiin vanhan aikakauden väistyessä ja uuden syntyessä on aina liittynyt levottomuuksia ja mullistuksia, aivan kuin fyysinen elämä olisi tuhoutumassa perustuksiaan myöten. Samaa ihmiskunta käy läpi parhaillaan.

Ihmiskunnan elämä on muuttumassa perustuksiaan myöten. Tällaisiin aikakausiin liittyy suurta turbulenssia, koska tällaisina aikoina kohtaa kaksi voimaa tai virtausta: toinen on päättymässä ja toinen alkamassa. Se, joka ei tunne kehityksen lakeja, katsoo tulevaisuuteen pelolla ja levottomana. Siirtymäkauden tila selittyy sillä, että uudet voimat ovat jo syntyneet, mutta vanhat muodot ja perinteet ovat vielä melko vahvoja, eivätkä ihmiset pysty vapautumaan niistä.

Siirtymäkauden jälkeen seuraa uusi sivu ihmiskunnan historiassa – se sivu sisältää uusi löytöjä ihmisen hengen alueella. Ihmisen sielussa herää uusia voimia. Laskuveden aika on uuden nousuveden alku.

Uuteen kulttuuriin järjestystä luovaksi voimaksi tulee rakkaus. Sillä tavalla uusi kulttuuri eroaa nyt vallalla olevasta mielen kulttuurista. Tämä käy yksiin myös toisen tällä hetkellä käynnissä olevan prosessin kanssa, jossa ihmisen tietoisuus laajenee muuttuen yksilötietoisuudesta kollektiiviseksi tietoisuudeksi. Kollektiivinen tietoisuus juuri on rakkauden ilmentymä. Ajatus, jonka mukaan ihminen elää itseään varten, on vanhan elämän idea ja se on laskussa. Uuden elämän idea on siinä, että ihmisen tulee elää kokonaisuutta varten. Tämä idea muutta niin yksittäisen ihmisen kuin koko ihmiskunnankin elämää. Se palauttaa ihmisen siihen alkuperäiseen järjestykseen, joka vallitsee älykkäässä elämässä, ja josta ihminen loitonnut kaukana menneisyydessä. Valitettavasti tähän alkuperäiseen jumalalliseen järjestykseen palaamiseen liittyy suurta kärsimystä. Milloinkaan ihmiskunnan kärsimykset eivät ole olleet yhtä suuria kuin nyt. Tämä todistaa, että ihmiskunta on lähestymässä uuden maailman rajaa ja astumassa uusiin olosuhteisiin, joihin kärsimykset sitä valmistavat. Uuden kulttuurin tulemista varten täytyy vielä tehdä paljon työtä, joka tarkoittaa vapautumista ja puhdistumista. Jumalallisen opetuksen tehtävänä on valmistaa ihmisiä uutta kulttuuria varten – valmistaa heidän mielensä ja sydämensä sekä ulkoiset olosuhteet.

Uudet voimat vaikuttavat elämässä ja muuttavat sitä.

Nyt vaikuttaa uusi prinsiippi – rakkaus. Se järjestää ihmisten sydäntä ja mieltä ja valmistaa ihmiset uutta elämää varten.

Tuhannet ja taas tuhannet älykkäät olennot työskentelevät tämän puolesta suuren jumalallisen suunnitelman mukaisesti.

Ihmisessä on kykyjä ja voimia, joita hän ei vielä ole ilmentänyt. Hänessä on jotain suurta ja voimakasta, joka ei vielä ole puhunut. Ihmisen yksilöllisyys sellaisena kuin se ilmenee nyt täällä maan päällä ei vielä ole koko ihminen.

Ihmisen sielussa tapahtuu jalostumista ja kaiken kauniin ja ylevän avautumista. Ihmisen sielun kukoistus antaa merkityksen koko hänen elämälleen. Ihmisluonnossa herää uusi puoli – se korkeamman tietoisuuden elämä, joka tasapainottaa mielen, sydämen ja tahdon voimat ja kutsuu ne nousuun.
Kiitos!

Koottu Opettaja Beinsa Dunon opetuksista (1864 – 1944)