128 vuotta Helena Roerichin syntymästä

12. helmikuuta 2007 tuli kuluneeksi 128 vuotta Helena Roerichin syntymästä. Hän eli vuosina 1879 – 1955.

Monien maiden kulttuuripiirit juhlistavat tätä päivää, sillä Helena Roerich oli todellinen suurnainen. Hän oli filosofi, lahjakas pianisti, tutkimusmatkailija ja Intiassa sijaitsevan Himalajan tutkimusinstituutti Urusvatin perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja.

Roerichien perheellä oli suora yhteys myös Suomeen. He asuivat Sortavalassa vv. 1916 – 1919. Heillä oli täällä hyviä ystäviä ja jo tuolloin Nikolai Roerichin tauluja oli esillä Helsingissä järjestetyssä näyttelyssä. He pitivät yhteyttä moniin sen ajan suomalaisiin kulttuurin ja yhteiskunnan vaikuttajiin.

Roerichien perhe oli ainutlaatuinen. Nikolai Konstantinovich oli suuri taiteilija ja Helena Ivanovna maailmanluokan ajattelija. Heidän pojistaan vanhempi, Juri Nikoalevich, oli merkittävä orientalisti ja nuorempi Svjatoslav Nikoalevich maailmanmaineeseen yltänyt taiteilija. He kaikki antoivat merkittävän panoksen maailman kulttuuriin.

Heidän perintönsä on rikas, monipuolinen ja ainutkertainen. Kaikilla neljällä oli perustavaa laatua oleva merkitys uuden ajattelutavan syntymiseen 1900-luvulla, kulttuurin suojelemiseen ja uudenlaisen lähestymistavan muotoutumiseen kulttuuriin nähden.

Myös tieteelle Helena Roerich antoi suuren merkityksen.

Hänen kirjallinen tuotantonsa on hyvin laaja ja monimuotoinen – siihen kuuluu kirjoja, artikkeleja, laaja kirjeenvaihto ja tarkkoja päiväkirjamerkintöjä lähes koko elämän ajalta.

Hänen päätyönsä oli kuitenkin Elävän Etiikan 14 kirjaa. Elävä Etiikka on filosofista opetusta, joka pitää sisällään tieteen, taiteen ja henkisen tiedon synteesin. Siinä on esitetty tieteellisessä muodossa meidän aikaamme varten ihmisen evoluutiokehitys 2000-luvulla. Se sisältää sekä henkistä ja eettistä opetusta että tieteellistä evoluutio-opetusta ja se selittää meille kosmisten lakien toimintaa.
Suuri osa hänen tuotantoaan on käännetty useille maailman kielille ja julkaistu monissa maissa. Myös tiedemiehet ovat löytäneet hänen teoksensa. Vuosittain järjestetään tieteellisiä konferensseja, jotka pureutuvat nimenomaan sellaisiin aiheisiin, jotka on esitetty hänen kirjoissaan.

Vaikka Roericheistä ja itsestään Helena Roerichistä on maailmalla kirjoitettu paljon, hänen sisäisestä maailmastaan on vaikea saada käsitystä ilman Elävän Etiikan huolellista tutkimista. On lapsellista väittää, että tietäisimme hänestä vieläkään tarpeeksi. Jokainen häntä koskeva uusi kirja tai muistelmateos avaa hänestä aina uusia puolia. Koko hänen elämänsä oli perustana Elävän Etiikan opetukselle, ja siten hän on omalla työllään ja olemuksellaan ravinnut meidänkin henkisiä pyrkimyksiämme ja etsintöjämme ihmiskunnan monen tulevan olemassaolovaiheen ajaksi.

Roerichien maailmalle avaama Elävä Etiikka koskee ennen kaikkea kulttuuria, henkisyyttä ja kasvatusta. Sillä on yleisinhimillistä arvoa, sillä se käsittelee ihmisen henkistä ja eettistä perustaa ja valtavia psyykkisiä mahdollisuuksia. Siinä yhdistyvät ja löytävät uuden käytäntöön soveltamisen tavan ne ykseyden periaatteet, joista jo pythagoralaiset, uusplatonistit, teosofit ja monet muut filosofiset suuntaukset ovat puhuneet. Jokainen näistä suuntauksista on omana aikanaan toiminut todellisena kulttuurin edistäjänä. Suvaitsevaisuus, jonka tukena on yleinen sivistyneisyys ja korkea kulttuurin taso, antaa mahdollisuudet yhdistää keskenään eri luovuuden ja ajattelun lajit.

Roerichien perintö pitää sisällään neljän ihmisen työn. Yhdessä he muodostivat kokonaisuuden, jossa kaikki pyrkivät omalla työllään palvelemaan koko ihmiskunnan yhteistä hyvää. Jokainen heistä oli merkittävä tiedemies omalla alallaan, ja he antoivatkin merkittävän panoksensa mm. itämaisten kielten tutkimukseen, arkeologiaan, Tiibetin kielen ja kulttuurin tutkimukseen, kansatieteeseen ja historiaan. Heidän elämäntyönään syntyi filosofia, jonka perustana ovat hengen aikaansaannokset – kulttuuri, rauha, ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus ja ihmisen ja Kosmoksen vuorovaikutus. Heidän työnsä kertoo maailmankaikkeuden elämän ikuisuudesta ja ykseydestä ja vastuusta, joka jokaisella yksittäisellä ihmisellä on elämän evoluutiosta. He täydensivät toisiaan kuin timantin särmät. He työskentelivät eri puolilla maailmaa, välillä ankarissakin oloissa ja ilman yhteiskunnan mukavuuksia. Mutta se ei heitä vaivannut, sillä he työskentelivät tulevaisuutta varten, järjestelmällisesti, suurella antaumuksella, asiantuntemuksella ja vankalla uskolla tulevaisuuteen.

Helena Roerich oli perheen sydän, ohjaaja ja vakaa tukipilari. ”Yhdessä muodostimme ehjän kokonaisuuden” – totesi Svjatoslav Roerich, ja hän oli aivan oikeassa. Helena Roerichin luoma perhe oli rakastavien sydänten liitto, jonka jäsenillä oli yhteiset henkiset pyrkimykset. Muut perheen jäsenet arvostivat Helena Roerichiä perheen valona, joka ohjasi kaikkia ponnistelemaan kohti henkisiä ja luovia saavutuksia. Svjatoslav kirjoitti äidistään näin: ”Meille ja kaikille muille, jotka olivat läheisissä tekemisissä hänen kanssaan, tuo henkinen vuorovaikutus oli elävänä todisteena korkeista ikuisista totuuksista. Hänen elämänsä loisti elävänä valona vahvistaen omalla esimerkillään kauneuden maailman olemassaolon, jonka maailman tiedostaminen johtaa ihmiskunnan uusiin saavutuksiin ja löytöihin.” Tästä huolimatta Helena Roerich oli vaatimaton. Hän pysytteli aina kuuluisan taiteilija-puolisonsa taustalla.

Monet Nikolai Roerichin maalauksista ovat tulosta kahden ihmisen luomistyöstä. Helena Roerich oli innoittajana tuossa luomistyössä, joka poikien sanojen mukaan oli todellista yhteistyötä: ”Nikolai ja Helena Roerichin yhteistyö oli harvinaislaatuinen harmonisten sointujen yhdistelmä kaikilla tasoilla. Toisiaan täydentäen he sulautuivat yhteen rikkaassa älyllisen ja henkisen ilmaisun harmoniassa.”

Innoittajan rooli ei rajoittunut pelkästään tähän, sillä Helena Roerich osallistui miehensä kanssa Keski-Aasian tutkimusmatkalle v. 1923-1928, joka kulki pitkin vähän tutkittuja Tiibetin ja Himalajan seutuja. Vuonna 1947 Nikolai Roerichin poismenon jälkeen, hän otti Roerich-seurat ohjaukseensa ja jatkoi toimintaa aina maallisen vaelluksensa loppuun asti 5.10.1955.

Moskovassa sijaitsevan Kansainvälisen Roerichin Keskus-Museon pihapiirissä on kaikkien neljän perheenjäsenen muistomerkit. Pikkuplaneetta nro 4426 on nimetty Roerichien mukaan. Kyseinen museo on perustettu v. 1990 Svjatoslav Roerichin aloitteesta, jolloin hän vanhempiensa tahdon mukaisesti luovutti perheen jäämistön museon järjestämistä varten perustetulle säätiölle. Museon kokoelmissa on ainutkertainen kokoelma Nikolai ja Svjatoslav Roerichin maalauksia, perheen yksityiskirjastoon kuuluneita kirjoja, päiväkirjoja, käsikirjoituksia, pronssiesineiden kokoelma, skyyttiläisiä taide-esineitä sekä perheen luovaan ja tieteelliseen toimintaan liittyviä valokuvia ja asiakirjoja.

Nikolai Roerich oli yksi aikakautemme huomattavimmista vaikuttajista. Hänet tunnettiin niin taiteen, kirjallisuuden, filosofian, tieteen, arkeologian kuin tutkimusmatkailunkin parissa samoin kuin tavallisten kansalaisten parissa monissa maailman maissa.

Roerich kävi Suomessa useita kertoja. Lapsuuden kesät hän vietti Pietarin lähellä Inkerinmaalla Izvarassa (joka voi tarkoittaa Isovaaraa tai Isänvaaraa). Vuonna 1907 perhe vietti kesän huvilalla todennäköisesti Viipurin lähellä, ja teki sieltä käsin matkoja eri puolelle Etelä-Suomea. Akseli Gallen-Kallelan sukulaistyttö piti heille seuraa näillä matkoilla. Roerich nimittäin kirjoittaa Gallen-Kallelalle kesäkuussa 1907 Lohjalta: ”Olemme ihastuneita kirkkoon ja teidän viehättävään sisaren/veljentyttäreenne”. Vuodesta 1913 lähtien taiteilijat olivat vilkkaassa kirjeenvaihdossa keskenään.

Vuonna 1916 Nikolai Roerich sairastui vakavaan keuhkotulehdukseen, jota hoidattamaan perhe muutti Sortavalaan. Tilanne ehtii muuttua vakavaksi ja vappuna 1917 Roerich kirjoittaa testamenttinsa. Mutta seudun kristallin puhdas ilma parantaa taiteilijan. Sairaudestaan huolimatta hän maalasi kymmeniä tauluja, mm. sellaiset kuin Yhinlahti, Hympölän järvi, Laatokka ja Tulola.
Vuonna 1919 järjestettiin Helsingissä Nikolai Roerichin näyttely, joka sai paljon myönteistä huomiota. Mannerheim lähetti henkilökohtaisen tervehdyksen näyttelyn avajaisiin. Lähes kaikki skandinaaviset kriitikot näkivät hänen töissään jotain itselleen tuttua ja kallista.

Nikolai Roerich oli poikkeuksellisen monipuolinen persoona. Hän toimi innoittajana ja ohjaajana monille kehitystä eteenpäin vieville aloitteille. Perhe yhdessä matkusti ympäri maailmaa ja loi moniin maihin todellisia kulttuurin rakentamisen keskuksia.

Koko maailma oli hänen toimintakenttänään. Kaikki ihmiset maan päällä olivat hänelle veljiä. Jokainen maa oli hänelle kiinnostava ja merkittävä.

Nikolai Roerich on jäänyt historiaan myös kansainvälisen Roerich-paktin ansiosta, joka allekirjoitettiin ensimmäiseksi Washingtonissa vuonna 1935 ja vahvistettiin Haagin konventiossa 1954. Paktin perusajatuksena on maailman kulttuuriomaisuuden suojelu, mikä tarkoittaa samalla kaiken valoisan, humaanin ja edistyksellisen suojelemista. Kansainvälinen yhteisö tunnusti aloitteen tärkeyden samoin kuin Roerichien perheen humaanin valistustyön merkityksen.

Roerichin perintö on määrällisestikin rikas – siihen kuuluvat yli 7000 maalausta, jotka ovat levinneet eri puolille maailmaa. Hänen taiteensa on eräällä tavalla metatietoa. Kirjallinen tuotanto käsittää 27 nidettä poislukien esseet ja artikkelit. Myös Suomessa on hänen taulujaan niin yksityisomistuksessa kuin museoissakin, mm. Hämeenlinnassa ja Ateneumissa.