Synteesin maaginen silta

Ykseys, jota kunnioitan monimuotoisuuden taustalla, ei ole ikävää, harmaata, järkiperäistä, teoreettista ykseyttä. Se on itse elämä täynnä leikkiä, kipua ja naurua. Se on kuvattuna Shiva-jumalan tanssissa, joka tanssillaan iskee maailman säpäleiksi, ja monissa muissa kuvissa: se ei vierasta minkäänlaisia kuvia eikä minkäänlaisia vertauksia. Voit minä hetkenä hyvänsä astua siihen. Se kuuluu sinulle siitä hetkestä, kun luovut ajasta ja paikasta, tiedosta ja tietämättömyydestä, kun jätät ehdollistumien kehän, kun rakkaudessa ja palveluksessa kuulut kaikille jumalille, kaikille ihmisille, kaikille maailmoille, kaikille aikakausille.

Itä – Länsi

On käynyt niin, että auringon nousu ja lasku on jakanut maapallomme itään ja länteen.
On mahdollista, että kyseinen jako olisi jäänyt puhtaasti tila-avaruutta koskevaksi, ellei itse Aurinko ja sen nousu ja lasku, sen vuorovaikutus Maa-planeetan ja sitä asuttavan ihmisen ja kaiken muun sillä elävän kanssa olisi mitä monimutkaisin energiaprosessi, joka liittyy ilmenneen materian muotoihin, itse Kosmoksen elävään rakenteeseen ja siihen evoluutioliikeeseen, jota jatkuvasti tapahtuu tuon Kosmoksen tilassa ja ajassa.

Idän ja lännen vastakkainasettelu kaikissa eri muodoissaan on yksi tämän prosessin ilmentymistä. Voidaan sanoa, että ainakin viimeiset 3000, ellei jopa 4000 vuotta, se on jatkuvasti ollut ihmiskunnan ajattelun ja käytännön toimien taustalla ja yhteydessä mitä erilaisimpiin planeettamme historiallisen ja kulttuurisen kehityksen ilmiöihin alkaen hienovaraisista henkisistä seikoista, joiden juuret ulottuvat syvälle menneisyyteen, ja päättyen siirtomaavallan leviämiseen ajatuksena ja käytännössä.

1800- ja 1900-luku tarjosivat meille koko joukon erilaisia näkemyksiä ja lähestymistapoja tähän ongelmaan. Oli niitä, jotka kannattivat idän ja lännen kulttuurista lähentymistä, ja niitä, jotka sitä vastustivat. Oli myös niitä, jotka kulttuurin saavutuksia arvioidessaan käsittivät väärin niiden merkityksen evoluutiolle.

Venäjällä itä-länsi –ongelma muodostui erityisen tärkeäksi, sillä siellä koettiin hyvin selkeästi, että valtava maa sijaitsi idän ja lännen välimaastossa, ja että kyseisellä ongelmalla oli merkitystä myös maan tulevaisuudelle. Juuri siellä heräsi 1800-luvulta lähtien vankka kiinnostus itää kohtaan ennenkaikkea luovan älymystön piirissä, jota jostain syystä kiinnosti eniten Intia ja Kiina, mikä myöhemmin tuli esiin myös venäläisessä orientalismissa.

Juuri tämän kiinnostuksen ilmapiirissä, joka tukeutui venäläisen "itämais-länsimaisen" kulttuurin energiakenttään, saattoi ilmestyä ja muotoutua maailmanlaajuiseksi hahmoksi sellainen ajattelija ja taiteilija, jollainen oli Nikolai Roerich. Hän tunsi itä-länsi –ongelman aluksi sisäisesti, ja myöhemmin omassa elämässään hän joutui sen kanssa kosketuksiin käytännössä. Se antoi hänelle mahdollisuuden nähdä itse ilmiön energetiikan, sen merkityksen evoluutiossa ja synteesin suunnan, jonka sisältönä oli monimuotoisuuden ykseys.

Samanlaisen rakkauden ja palvelemisen hengen, kuin Nikolai Roerichillä, voimme tuntea myös Vladimir Vernadskin, Teilhard de Chardinin ja Nils Bohrin työssä. He kaikki edustivat todellista ykseyttä. Pjotr Chaadaev, 1700-1800 –lukujen taitteessa elänyt venäläinen ajattelija, kirjoitti: "Maailma on ammoisista ajoista lähtien ollut jakautunut kahtia – Itään ja Länteen. Kyseessä ei ole vain maantieteellinen jako, vaan myös asiaintila, joka johtuu älykkään olennon luonnosta. Kyseessä on kaksi prinsiippiä, jotka vastaavat luonnon kahta dynaamista voimaa, kaksi ideaa, jotka kattavat ihmissuvun koko elämäntavan. Idässä ihmismieli syntyi keskittymällä, syventymällä ja itseensä sulkeutumalla, Lännessä se puolestaan kehittyy ulospäin avautumalla, kaikkiin suuntiin säteilemällä ja kaikkia esteitä vastaan taistelemalla. Näistä lähtökohdista yhteiskunta kehittyi luonnollisesti. Idässä ajattelu syventyi omaan itseensä, pakeni hiljaisuuteen, piiloutui erämaahan ja ja jätti kaiken maallisen hyvän yhteisölliseen hallintaan. Lännessä idea ryntäili kaikkialle, puolusti ihmisen tarpeita, etsi onnea sen kaikissa muodoissa ja perusti vallan oikeuden periaatteelle. Ja kummassakin ympäristössä elämä oli vahva ja hedelmällinen. Kummassakaan ihmismielellä ei ollut puutetta ylevästä innoituksesta, syvällisistä ajatuksista tai korkeista luomuksista. Ensimmäisenä tuli esiin Itä ja vuodatti Maan päälle valon virtoja yksinäisen mietiskelynsä syvyydestä. Sitten tuli Länsi ja sen kaikenkattava toiminta, elävä sana ja kaikkivoipa analyysi, ja se omaksui Idän aikaansaannokset, saattoi päätökseen sen, minkä Itä oli aloittanut ja kietoi sen lopulta syleilyynsä."

Ajatus siitä, että jaottelu itään ja länteen ei ole ainoastaa maantieteellinen, vaan että kyseessä on kaksi periaatetta, jotka vastaavat luonnon dynaamisia voimia, eräällä tavalla ennakoi Nikolai Roerichin evolutionääristä näkemystä tästä ilmiöstä, joka ilmiö on yhteydessä Elävän Etiikan energeettiseen maailmankatsomukseen.

Roerich ratkaisee itä-länsi –ongelman objektiivisen ja subjektiivisen välisen vuorovaikutuksen tasolla. Tässä vuorovaikutuksessa hän löytää hämmästyttävän vastaavuuden, joka valaisee ongelman kokonaisuudessaan ja toisaalta myös objektiivisen ja subjektiivisen kaikissa aspekteissaan. "Idän ja Lännen idea – idea kaksosista, jotka eivät koskaan kohtaa" – hän kirjoitti artikkelissaan Luomisen Ilo, "on meidän älyllemme jo luutunut idea. Meidän ei enää tule uskoa siihen, että keinotekoiset muurit voisivat erottaa ihmiskunnan parhaat impulssit, luovan evoluution impulssit. Ja nyt silmiemme edessä seisoo niin sanottu Länsi ja niin sanottu Itä. Ne katselevat toisiaan. Ne tarkkailevat toistensa jokaista liikettä. Ne voivat olla lähimmät ystävät ja työtoverit."
Ne keinotekoiset muurit, joista Nikolai Roerich kirjoitti, ovat loppujen lopuksi ihmismielen luomia ja tulosta tietynlaisesta tietoisuuden tasosta. Vuosisatojen aikana kehittyneet stereotypiat oma – vieras, läheinen – kaukainen, oma maa – vieras maa, Eurooppa – Aasia ja lopulta itä – länsi yhä vieläkin estävät ihmiskuntaa tuntemasta ykseyttä oman olemassaolonsa ja kosmisen olemassaolon välillä. Itä-länsi –ilmiötä on mahdotonta ymmärtää ilman sellaisia vastapareja kuin henki ja materia, naiseus ja miehisyys, kulttuuri ja sivilisaatio. Näiden vastaparien välisen vuorovaikutuksen ja niiden harmonian ja tiiviin yhteyden ymmärtäminen johtaa myös itse ongelman reaalioiden ymmärtämiseen. Henki ja materia, universaalit tai kosmiset vastaparit ovat perustana maanpäällisen tason ilmiöille, mm. juuri itä-länsi –asetelmalle.

Nikolai Roerichin maailmankatsomuksen perustana olevan Elävän Etiikan mukaan henki on ennen kaikkea energiaa, niin kuin materiakin. Maailmankaikkeudessa ei ole olemassa mitään muuta kuin energiaa. Eri energiatasoilla henki-materia –vastapari toimii eri tavoin.
Korkealla tasolla henki-materia ilmenee synteettisenä ykseytenä. Alemmilla evoluution tasoilla, missä erilaistumisen aste on korkea, henki ja materia ovat erillään. Materian energia ei ole yhtä hienoaineista ja hienostunutta eikä sen värähtelytaajuus ole yhtä korkea kuin hengen. Hengen ja materian vuorovaikutus evoluution kuluessa kuitenkin saa aikaan sen, että materia transmutoituu, henkistyy ja muuntuu synteesin kautta. Materian energiapotentiaali riippuu sen synteesin tasosta, jossa se on mukana. "Elämän muoto on evoluution synteesi", kirjoitti Nikolai Roerich.
Itä-länsi vastaparin olemassaolo on yksi meidän planeettamme ja ihmiskuntamme elämän muodoista kaikkine tähän henki-materian olotilaan liittyvine lainalaisuuksineen. Me emme voi kehuskella kuuluvamme korkeampaan maailmaan, jossa on korkea energiataso. Olemme aivan tien alussa ja hankkineet vasta kolme ulottuvuutta.

"Henki ja materia ovat, kaikessa äärimmäisyydessäänkin, tietysti yhtä (materia on kristallisoitunut henki)", kirjoittaa Helena Roerich ja jatkaa: "mutta ilmentymisen tai erilaistumisen tasolla kaikki on toisin, ja mitä lähempänä tiiviitä kerrostumia ollaan, sitä jyrkemmäksi erilaistuminen eli erillisyys muuttuu. Kun siis Tulen maailmassa hengen ja materian erilaistuminen on lähes olematonta, sillä materialla on jo valon olemus, niin valitettavasti meidän maanpäällisellä tasollamme se on hirvittävän karkeissa mitoissa."

Joidenkin kulttuuristen ja historiallisten prosessien erityispiirteiden takia juuri idässä henki on tärkein kehityssuuntaus, kun taas lännessä sellaisena suuntauksena on materia. Yksi suurimmista venäläisistä orientalisteista S.F.Oldenburg kirjoitti, että itä on tunkeutunut mielensä voimalla elämän saloihin, tutkinut ja luonut käsityksen siitä, mikä on ihmiselle kaikkein läheisintä – ihmisestä itsestään. Ja me voimme nähdä joka askeleella, kuinka mitättömiä meidän saavutuksemme ovat tällä hyvin tärkeällä alueella. Me voimme tuntea, kuinka itä on päässyt paljon lähemmäs ihmistä ja käsittänyt paremmin ihmisen henkisen luovuuden, kuin me länsimaalaiset.
Kaikki henkiset liikkeet ja opit ovat saaneet alkunsa Aasiasta, Idästä. Siellä on myös maapallon henkinen ja energiallinen napa – Himalaja.

Kulttuuri ja sivilisaatio on myös vastapari, joka liittyy hyvin kiinteästi itä-länsi –ilmiöön. Mikäli emme kykene ymmärtämään tätä vastaparia, meidän on vaikea viime kädessä ymmärtää myöskään sitä, mikä itää ja länttä yhdistää ja erottaa.

Kulttuurin ja sivilisaation hämärtyminen käsitteinä on usein aiheuttanut sekaannusta myös ihmisen käytännön toiminnassa, millä on usein ollut traagisia seurauksia. Käsitteiden vaihtaminen keskenään on syössyt kokonaisia yhteiskuntia kriisiin.

Alla mainittujen lähteiden pohjalta laatinut Mira-Valentina Liimatainen. Suomennos Paula Liimatta.

Lähdekirjallisuutta
Ljudmila Shaposhnikova: useita artikkeleja
Chaadaev P.J.: Artikkelit ja kirjeet
Elävä Etiikka

Huom: alun Hesse-sitaatti suomennettu venäjästä.